TASARAHAMALLIN PERUSKIVET       TASARAHAMALLIN KYMMENEN VAIKUTUSTA      TASARAHAMALLIN RAHOITUS
PÄIVÄHOIDON VERTAILULASKELMAT         PERHEEN TOIMEENTULOVERTAILU      KYSYMYKSIÄ JA VASTAVÄITTEITÄ   YHTEYSTIEDOT 

Tasarahamalli

Työn ja perheen yhdistäminen ei ole helppoa - se on alettu viime vuosina kipeästi havaita. 
Toisaalta ongelmia ei tarvitse ihmetellä: päivähoitojärjestelmä, joka sinänsä tekee vanhempien työssäkäynnin mahdolliseksi, on luotu talouselämän, ei lasten tai perheiden ehdoilla. Vaativa työ ja liian vähäiselle huomiolle jäävä perhe-elämä aiheuttavat paineita sekä vanhemmille, että lapsille. Tulokset näkyvät; kuka uupuu työhön, kuka perheeseensä, kuka pakenee paikalta.

Tarjolla oleva työ ei jakaudu tasaisesti. Suuri työttömien joukko rasittaa kansantaloutta, mutta toisaalla monet joutuvat tekemään enemmän töitä kuin kohtuudella jaksaisivat. Työn tarjonnan maksimointi tuottaa ylisuuria päivähoitoryhmiä, joissa lasten yksilöllinen huomiointi jää pelkäksi kauniiksi toiveeksi. Ns. epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet. On pätkätöitä, osa-aikatöitä ja etätöitä, jotka kaikki koetaan ongelmaksi etenkin lapsiperheissä, koska verotus ja lastenhoidon tukijärjestelmät palvelevat parhaiten perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat kokopäivätyössä.

Yhteiskunnan tuki lapsiperheille ei ole pystynyt ehkäisemään perheiden ongelmia riittävän tehokkaasti. Liian monet lapset, nuoret ja aikuiset - perheet - voivat huonosti.

Vaikka lasten päivähoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi, sitä pidetään kannattavana investointina. Päivähoidon kannattavuutta perustellaan mm. lisääntyneellä verotuotolla, kun kotona omaa lastaan hoitava vanhempi saadaan siirtymään kodin ulkopuolelle töihin. Päivähoidon kannattavuuslaskelman mukaan lapsen päivähoitopaikka voidaan pitää yllä verotulojen lisäyksellä. Tässä laskelmassa on kuitenkin merkittävä heikkous: se toimii vain silloin, kun vanhemman siirtyessä työhön syntyy uusi työpaikka ja uutta verotuottoa. Jos taas isä tai äiti työhön palatessaan syrjäyttää sijaisensa, syntyykin työtön, mistä aiheutuu yhteiskunnalle runsaasti sekä välittömiä että välillisiä kuluja. Työministeriön rekrytointitutkimuksen lukujen valossa näyttää siltä, että perhevapaiden vapauttamat työpaikat on saatu täytettyä varsin hyvin. Kotona olevan vanhemman paikalle on lähes aina saatu sijainen. Vanhempien verotuottoihin perustuva päivähoidon kannattavuuslaskelma on siis otettava uudelleen tarkasteltavaksi.

Taloudellisen näkökulman lisäksi perhettä pitää tarkastella myös toiminnallisen tuottavuuden kannalta. Toimiva perhe tuottaa yhteiskunnalle paitsi veromarkkoja, myös veronmaksajia, hyvinvointia ja tasapainoa elämään. Tuottava perhe pystyy tuottamaan verotuloja yhteiskunnalle ja kasvattamaan samanaikaisesti terveitä ja hyvinvoivia lapsia. Tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden veronmaksajia, joita Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee kipeästi.

Toimiakseen mahdollisimman tehokkaasti perheelle on annettava mahdollisuus tehdä itse omat työhön ja lasten kasvattamiseen liittyvät päätöksensä. Kuinka pitkää päivää tehdään töissä? Missä työt tehdään? Jääkö jompikumpi vanhemmista kotiin hoitamaan lapsia? Jos jää, niin kuinka pitkäksi aikaa? Jos lapset hoidetaan kodin ulkopuolella, niin missä?

Nykyään päätöksenteko on suurelta osin otettu perheiltä pois lasten hoitoon liittyvän monimutkaisen lainsäädännön kautta. Yhteiskunta suosii voimakkaasti vain yhtä työn ja perheen yhteensovittamisen muotoa: molemmat vanhemmat kokopäiväiseen työhön ja lapset kokopäivähoitoon.

On olemassa toinenkin tapa. Se on oikeudenmukainen, selkeä, joustava ja yksilöllinen. Eikä se ei tule veronmaksajille nykyistä järjestelmää kalliimmaksi.

Me kutsumme sitä Tasarahamalliksi.

Jokaisesta alle kouluikäisestä lapsesta maksetaan hoitorahaa, Tasarahaa 400 euroa (n. 2 400 mk) kuukaudessa, jonka perhe saa käyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Rahalla voi ostaa kunnallisen tai yksityisen hoitopaikan osa- tai kokopäiväkäyttöön, palkata hoitoapua kotiin tai käyttää sen kotivanhemman palkkaan.

Alle 3-vuotiaiden lasten paras hoitopaikka on oma koti. Siksi pienimpien lasten kotihoidon turvaamiseksi maksetaan lisäksi 235 euron (n. 1 400 markan) Syliraha.

Kunnallinen päivähoito on tehty käyttäjille edullisimmaksi subvention avulla. Tasarahamallissa kukin hoitopaikka perii todellisten kustannustensa mukaiset, subventoimattomat maksut, jotka perhe kattaa kokonaan tai osittain hoitorahalla. Ylimenevän osan perhe kustantaa itse.

Kyse ei ole kunnallisen päivähoidon alasajosta vaan sen järkeistämisestä: on järjetöntä subventoida eniten yhteiskunnan varoilla päivähoitopalvelun todellisen käyttäjän - lapsen - kannalta järjestelmän huonoimpia ja samalla kalleimpia osia: suuria ryhmiä ja pitkiä hoitopäiviä.

Kunnallisen päivähoidon tukemista verovaroista perustellaan verotuottolaskelmilla. Niiden mukaan päivähoitopaikan kustannukset tulevat katetuksi ansiotyöhön siirtyvän vanhemman lisääntyneellä ansioverotuotolla. Laskelma toteutuu kuitenkin ainoastaan silloin, kun työelämään siirtyvän isän tai äidin mukana syntyy uusi työpaikka. Entiseen työpaikkansa palaava vanhempi syrjäyttää sijaisensa, eikä uutta verotuottoa päivähoitopaikan ylläpitämiseksi synny. Työministeriön rekrytointitutkimukseen pohjautuen voidaan osoittaa, että useimmiten käy juuri näin (http://www.mol.fi/tyonantajapalvelut/rekrytointi2001.pdf ).

Samasta työstä on maksettava sama palkka.

Kaikille lapsen hoitajille - olivatpa nämä lapsen sukulaisia tai ei - maksetaan hoitotyöstä saman verran. Kotivanhempi ja yksityinen perhepäivähoitaja saavat korvauksen hoitotyöstä ammatinharjoittajan tapaan ja maksavat tulostaan itse eläkevakuutusmaksunsa, sosiaalikulunsa ja veronpidätyksensä. Yksityiselle tai kunnalliselle päiväkodille maksetaan sen todellisten kustannusten mukainen hoitomaksu.

Suomessa syntyvyys laskee ja väestö ikääntyy, joten väestöllinen huoltosuhde muuttuu koko ajan epäedullisempaan suuntaan. Kasvavaa eläkeläisten joukkoa on elättämässä koko ajan vähemmän työikäisiä veronmaksajia. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että syntyvistä lapsista mahdollisimman moni kasvaa terveeksi, tasapainoiseksi ja työkykyiseksi aikuiseksi.

Lapset ovat kansakunnan kannattavin investointi.

http://www.pcuf.fi/~mjs/alku.htm

Varmuutta arjen suunnitteluun luo lastenhoidon tuki, joka pysyy muuttumattomana hoitomuodosta riippumatta. Nykyisin lastenhoitomuoto vaikuttaa erittäin paljon perheen tuloihin, ja tukijärjestelmän monet säädökset tekevät joustavien ratkaisujen - esim. osapäiväisen lastenhoitoavun palkkaamisen - mahdottomaksi.

Paljon mm. osa-aika- ja etäyötä jää tekemättä mielekkään lastenhoitotavan puuttuessa. Tasarahamallin avulla epätyypillisistäkin työsuhteista tulee mahdollisia, kun ne nykyisessä systeemissä koetaan ongelmiksi.

Ihmiset löytävät itse parhaan tavan järjestää arkipäivänsä, mikäli sitä ei estetä turhilla säännöksillä. Joustavia ja edullisia tapoja lasten päivähoidon järjestämiseen on monia; suuri ja kankea päiväkotilaitos ei ole ainoa.

Joustavat päivähoitoratkaisut tuottavat joustavia työntekijöitä.

Tasarahamalli ohjaa perheellisiä lyhentämään työaikaansa. Vanhempien työuupumus vähenee perhe- ja työelämän vaatimusten helpottaessa.

Tarjolla oleva työ jakaantuu useampien kesken, ja työn tuottavuus paranee työajan lyhennyksen myötä. (Palkansaajien tutkimuslaitos. Tutkimusselosteita 152. Jaakko Kiander: Työajan lyhentäminen ja työllisyys. http://www.labour.fi/tutkimusjulk/tyopaperit/sel152.pdf).

Työttömyys vähenee, kun kotivanhempien työpaikat vapautuvat täytettäväksi työttömien reservistä sekä työn jakaantuessa tasaisemmin työajan lyhennyksen vaikutuksesta. Työministeriön rekrytointitutkimuksen lukujen perusteella voidaan päätellä, että perhevapaat eivät aiheuta väitettyä työvoimapulaa, vaan vapautuvat työpaikat täyttyvät pääosin työvoimareservistä. (Työministeriön tutkimuksia. Mika Tuomaala: Työvoiman rekrytointi toimipaikoissa vuonna 2000. http://www.mol.fi/tyonantajapalvelut/rekrytointi2001.pdf)

Osaavan työvoiman määrä lisääntyy työpaikkojen kierrätyksen ja työn jakamisen kautta.

Päivähoitopaikat ovat yleensä edullisimpia pienissä yksiköissä (Jukka Palokangas, 1999: Säätelyn vaikutus lasten päivähoitopalvelujen kustannustehokkuuteen). 450 eurolla saa kokopäiväisen hoitopaikan pienestä, yksityisestä hoitoryhmästä - 700 euroa ei riitä hoitopaikkaan suuressa kunnallisessa päiväkodissa. Hoidon laatuvertailussa suuri päiväkoti kuitenkin häviää.

Kunnallisesta päivähoidosta kustannetaan suurin osa verorahoin; päivähoitomaksut kattavat kustannuksista vain 15,4% (vuonna 2001). Yksityisen päivähoidon on vaikea kehittää toimialaansa epäreilussa kilpailussa subventoidun kunnallisen päivähoidon kanssa.

Tasarahamalli saattaa kunnallisen ja yksityisen päivähoidon samalle viivalle, kilpailemaan samoilla edellytyksillä. Yksityisen sektorin vahvistuminen tuo tarjontaan pienempiä yksiköitä ja joustavampia hoitoratkaisuja.

Tasarahamalli ohjaa kysyntää edullisempiin eli pienempiin ryhmiin. Lasten kannalta pienemmät hoitoryhmät ovat monilla tavoin parempia.

Hoitoryhmän koolla on merkittävä korrelaatio lasten sairastavuuteen. Infektioiden määrä lisääntyy lapsiryhmän koon kasvaessa. Päiväkotien suuret hoitoryhmät aiheuttavat sairaaloiden ohella suurimman riskin antibiooteille resistenttien bakteerikantojen syntymisessä.

Lasten korvatulehdusten suurin yksittäinen syy on suurryhmähoito. Korvatulehdusten hoitamisesta koitui yhteiskunnalle vuonna 1997 550 milj. markan kustannukset. Toistuvat varhaislapsuuden korvatulehdukset aiheuttavat oppimisvaikeuksia kouluikäisenä. Infektiokierteen yhteyttä mm. räjähdysmäisesti lisääntyneeseen lasten diabetekseen tutkitaan. (Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin ja Suomen Akatemian konsensuskokouksen 1997 konsensuslausuma: Antibioottiresistenssi - säilyykö lääkkeiden teho?

http://www.vn.fi/stm/suomi/hao/tiedotteet/haotiedote1417.htm
http://www.fimnet.fi/klyhdistys/vuoski99/antbkons.html

Hoitoryhmien pienentyessä melun aiheuttamat kuulovauriot vähenevät. Päivähoitoryhmien korkea melutaso johtuu liian suurista lapsiryhmistä, pienryhmätilojen vähyydestä ja heikosta akustiikasta. Hoitopäivän keskimääräinen melutaso päiväkodissa vaihtelee n. 75 ja 85 desibelin välillä. Vuosien altistuminen yli 75 desibelille voi alentaa kuuloa niin, että korkeiden luonnonäänien kuuleminen käy keski-ikäisenä hankalaksi. Jos 85 desibeliä ylittyy jatkuvasti, herkimpien kuulo vaurioituu niin, että tavallinen keskustelu käy myöhemmin vaikeaksi. (Asiantuntija-artikkeli Helsingin Sanomissa 16.9.1997 http://www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19970916/koti/970916ko10.html

Vanhempien työstä poissaoloista 40 % johtuu lasten sairauksista. Helsingin kunnallisissa päiväkodeissa alle kolmivuotiaiden lasten poissaolojen aiheuttamat taloudelliset menetykset v. 1985 - 86 olivat noin 12 400 markkaa lasta kohti ja yli 3-vuotiaiden yli 3 400 markkaa. (Konsensuslausuma 1997)

Hoitoryhmien pienenemisen ja lasten sairastavuuden vähenemisen myötä niin yhteiskunnalliset kuin talouselämällekin aiheutuvat kustannukset pienenevät.

Pienissä ryhmissä myös hoidon yksilöllisyys paranee.

Hoitopäivien lyhentäminen nykyisestä on välttämätöntä lasten hyvinvoinnin kannalta.

Todellisten kustannusten mukaiset hoitomaksut ohjaavat perheitä mahdollisimman lyhyiden hoitopäivien käyttöön. Tämä ei tarkoita väistämättä perheen tuottavuuden laskua edes veromarkoissa laskettuna. Lasten hoitopäivää on mahdollista lyhentää limittämällä vanhempien työpäivää, käyttämällä tehokkaammin sukulais- ja naapuriapua tai lyhentämällä vanhempien työaikaa.

Tasarahamalli palkitsee niitä perheitä, jotka vastaavat lastensa hoidosta mahdollisimman pitkälle itse.

Vanhempien pitäisi olla vastuussa lastensa kasvatuksesta niin kotona kuin päivähoidossakin.

Nykyisin pitkät hoitopäivät ja valtakunnallisesti sovittu kasvatusjärjestelmä jättävät vanhemmat lasten päivähoitokasvatuksen ulkopuolelle. Tasarahamallin vaikutuksesta vanhemmat voivat valita itse lastensa hoitopaikan ja joutuvat samalla perehtymään tarkemmin päivähoidon arkeen. Vaikutusmahdollisuudet ja -halukkuus päivähoidon sisällön suhteen kasvaa. Vanhemmat toimivat aktiivisemmin kasvatustyössä, ja kyvykkyys kasvattajina lisääntyy.

Vastuullisia vanhempia kasvaa vain riittävän harjoituksen tuloksena.

Lasten ja vanhempien hyvän ja kestävän tunnesuhteen muodostumiseen tarvitaan riittävästi yhteistä aikaa. Hyvä tunnesuhde on lapsen koko kasvun perusta. Tasarahamalli ohjaa vanhempia käyttämään enemmän aikaa lasten hoito- ja kasvatustyöhön. Tämä yhdessä pienten hoitoryhmien ja lyhyempien hoitopäivien kanssa tukee parhaalla mahdollisella tavalla lasten hyvinvointia.

Pahoinvoiva lapsi on perheen suurin murhe. Lasten hyvinvoinnin parantuessa kohentuu koko perheen hyvinvointi. Vanhempien kasvatustaidon lisääntyessä myös tulevaisuuden lapset saavat kasvatustaitoiset vanhemmat nykyisten lasten kasvaessa turvallisesti omaan kasvatustehtäväänsä.

Turvattu lapsuus on paras mahdollinen pohja tasapainoiselle aikuisuudelle ja vanhemmuudelle.

Tasarahamalli tukee tasapuolisesti kotihoitoa kodin ulkopuisen hoidon ohella. Erityisesti monilapsisissa perheissä tämä antaa mahdollisuuden toimivalle kotivanhemmuudelle. Kokonaistalouden kannalta tämä on erittäin järkevää: nykyjärjestelmässä monilapsisen perheen päivähoitomenot katetaan vanhempien verotuloilla vain hyvin pieneltä osin. 

Kotihoidon asettaminen ensisijaiseksi hoitomuodoksi on välttämätöntä myös pienten, alle 3-vuotiaiden lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Tasarahamallin avulla saadaan kotivanhemman eläke hoidettua kuntoon. Mallin hoitoraha on kotivanhemman osalta verrattavissa ammatinharjoittajan tuloon, josta tulon saaja maksaa itse eläkevakuutusmaksunsa. Kotihoitaja maksaa hoitarahastaan ammatinharjoittajan YEL-maksun (21,1% vahvistetusta työtulosta).

Inhimillisenä ja arkielämän suunnittelua helpottavana tukijärjestelmänä Tasarahamalli muuttaa yhteiskuntaa lapsimyönteisemmäksi. On syytä olettaa, että lapsimyönteisyys nostaa syntyvyyslukuja ja auttaa purkamaan tulossa olevaa eläkepommia. 

Kotihoidontuki päätyy usein osapäiväisen lastenhoitoavun pimeään palkkaamisen, koska nykyinen tukijärjestelmä soveltuu huonosti kotiin palkattavan hoitoavun järjestämiseen. Tasarahamallin avulla osapäiväisen hoidon järjestäminen tulee edullisemmaksi ja tuen käytön valvonta helpottuu. Näillä keinoilla harmaan talouden osuutta voidaan vähentää.

ENTÄ KUINKA TÄMÄ KAIKKI RAHOITETAAN?

Tasarahamalli ei lisää yhteiskunnan kustannuksia. Lastenhoidon tukemiseen käytettävä raha vain jaetaan toisin. Perheille annetaan kunkin lapsen hoitoa varten 400 euron (n. 2 400 markan) hoitoraha, Tasaraha, ja pienimpien lasten kotihoitoa varten lisäksi 235 euron (n. 1 400 markan ) Syliraha kuukaudessa.

Päivähoidon käyttäjät maksavat itse valitsemansa hoidon. Lyhyet hoitopäivät pienissä ryhmissä tulevat halvemmiksi kuin pitkät päivät suurissa ryhmissä. Tasarahamallin hoitoraha riittää nykyisillä päivähoidon hinnoilla hyvin kokopäiväpaikkaan pienessä ryhmässä tai lyhennettyyn hoitopäivään suuremmassa.

Oheiseen taulukkoon on koottu vertailuluvut Tasarahamallin ja nykyjärjestelmän kustannuksista. Vertailuluvut ovat tilastoista vuodelta 2001.

Tasarahamallin tärkein vaikutus sekä hyvinvoinnin että talouden kannalta on sen ohjaavuus terveempiin toimintamalleihin. Jos lasten hoitopäivät ja vanhempien työpäivät lyhenevät ja hoitoryhmät pienenevät, säästyy valtavasti hoitotyöhön käytettävää rahaa. Päivähoidon nykyisistä suurryhmistä luopuminen vähentää lasten akuuttia sairastelua, korvatulehduksia, kuulovaurioita, metelin ja liian suuren ryhmän aiheuttamaa stressiä sekä keskittymis- ja oppimisvaikeuksia. Vanhempien lisääntynyt panostus kasvatustyöhön näkyy ja tuntuu lasten turvallisuudentunteen lisääntymisenä ja häiriökäyttäytymisen vähentymisenä niin kotona, päivähoidossa, koulussa kuin laajemmaltikin yhteiskunnassa.

Säästyneitä varoja voidaan ohjata sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan: syrjäytyneiden ja vaikeissa elämäntilanteissa olevien perheiden auttamiseen sekä lastensuojelutyöhön.

LASTENHOITOJÄRJESTELMIEN KUSTANNUKSIEN VERTAILULASKELMA

PIENTEN LASTEN HOIDON KUSTANNUKSET 2001

Asiakasmaksutuottojen vaikutus pienten lasten hoidon kokonaiskustannuksiin:

Pienten lasten hoidon kokonaiskustannukset vuonna 2001

Lähteet:
1) Sosiaaliturvan suunta 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:6 s.116 - 124
www.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/suunta03/suuntajulkaisu.pdf
2) Sosiaaliturvan suunta 2002. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2002:2 s.106 - 125
http://www.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/suunta02/sosiaaliturvansuunta.pdf

ENTÄ JOS HOITAISIMME HEIDÄT TASARAHAMALLIN AVULLA:

Alle kouluikäisiä lapsia vuonna 2001 3)

Alle kouluikäiset, vanhempainrahakauden ulkopuolella olevat lapset 1)

Lähteet:
1) Sosiaaliturvan suunta 2003. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2003:6 s.116 - 124 www.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/suunta03/suuntajulkaisu.pdf
3) Tilastokeskus. Tietopalvelu. 

Tasarahamallilaskelma

* vanhempainrahakauden ulkopuolella hoidetut alle kouluikäiset , ei esikoululaiset: (369 840 - 58 700 = 311 140)
** esikoululaiset. 
*** 1 ja 2-vuotiaat ( 2 x 58 700), joista kotona hoidetut, 71%, ovat oikeutettuja sylirahaan.

Käytännössä Tasarahajärjestelmä ei tulisi kallimmaksi mm. lasten sairastelun vähentyessä. Jo vuonna 1997 
lasten korvatulehdusten hoito aiheutti yhteiskunnalle 550 milj. markan (n. 93 milj. euron) sairaanhoitokustannukset. Suurryhmähoito on suurin yksittäinen syy lasten korvatulehduksiin.

Yhteystiedot:
Päivi Tenhunen-Marttala  
FM, lehtori
paivi@jmpmusic.fi